Imatran arkkitehtuuri- ja nähtävyyskierros pyöräillen

Imatran keskusliikenneasema sijaitsee Vuoksen varrella, vuonna 1933 valmistuneen Mansikkakosken ratasillan länsipäässä. Vuoksi on keskeinen elementti Imatran kaupunkikuvassa ja Vuoksen vesistön laskujoki Laatokkaan. Vuoksi koskineen syntyi valtavalla voimalla noin 5 700 vuotta sitten.

Reitti suuntaa keskusliikenneasemalta Karhumäen kaupunginosan läpi kohti Ukonniemen matkailualuetta. Ukonniemen uimarannan vierellä sijaitseva Hostel Ukonlinna on perinteikäs retkeilymaja, jossa on saatavilla majoitus- ja kahvilapalveluja. Alakerran kahvilasalin seiniä koristavat urheiluaiheiset öljyvärimaalaukset vuodelta 1945.

Ukonniemestä palataan Imatrankoskelle uusien asuinalueiden kautta. Imatrankoski on laajalle levittyneen Imatran kaupungin keskusta. Jylhä Imatrankoski Kruunupuistoineen on kansallismaisema ja Suomen vanhin matkailunähtävyys, jota on käyty ihastelemassa 1700-luvulta lähtien. 1920-luvulla kosken uoma padottiin sähkön tuottamiseen. Imatrankosken pato, voimalaitos ja kytkinasema edustavat 1920-luvun teollisuusklassismia. Voimalaitos otettiin käyttöön 1929 ja sen jälkeen vettä on juoksutettu näytöksissä.  Imatran keskustan halkaiseva kosken uoma on kuivanakin vaikuttava näky.

Imatran koskiuoman äärellä sijaitseva Imatran Valtionhotelli on vuonna 1903 valmistunut arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema jugendlinna. Ennen kivirakenteista valtionhotellia paikalla sijaitsi kaksi Pietarin ylhäisön suosimaa puuhotellia, jotka paloivat 1900-luvun vaihteessa. Valtionhotelli toimi sisällissodan aikana sotilassairaalana ja toisen maailmansodan aikana siinä oli ensin Kannaksen armeijan esikunta ja myöhemmin päämajan sotilashallinto-osasto. Hotellin kellarissa oli Imatran ilmatorjuntakeskus. Sodan jälkeen hotelli kunnostettiin arkkitehti Aarne Ervin suunnitelmien pohjalta ja entisöitiin vuosina 1985–1987 väritystä myöten alkuperäiseen asuunsa. Imatran Valtionhotelli on äänestetty Suomen kauneimmaksi rakennukseksi!

Imatrankosken ympäristössä on Kruununpuisto, joka on Suomen vanhin luonnonsuojelualue. Se perustettiin Venäjän keisari Nikolai I:n käskystä vuonna 1842. Keisarinna Katariina Suuri oli vieraillut Imatralla koskea ihailemassa jo vuonna 1772. Kruunupuisto sijaitsee Imatrankosken ympärillä ja alueella on kosken lisäksi muitakin nähtävyyksiä, kuten useita muistomerkkejä. Lisäksi puistossa solisee Kaupunkipuro. Sen maisemallinen yläosa houkuttelee kaupunkilaisia ja matkailijoita virkistäytymään ja luonnonmukainen alaosa toimii harvinaisen taimenkannan lisääntymis- ja poikastuotantoalueena.

Imatrankosken siltojen ylittämisen jälkeen liikenneympyrästä kannattaa poiketa Kuparintielle, tutustumaan Imatralle tyypillisistä teollisuuden asuntoalueista. Outokumpu Oy rakennutti Kuparin alueen työntekijöilleen vuosina 1935–1944. Suunnittelijana oli arkkitehti W. Palmqvist. Kuparitien varteen sijoitetut viisi neljän perheen taloa ovat tiilestä muurattuja, rapattuja ja varustettu harvinaisella säterikatolla. Matalia puurakenteisia kahden perheen paritaloja on 28. Ne ovat aumakattoisia ja lomalaudoitettuja. Tyylillisesti tiilitaloissa on kertausklassistisia piirteitä, puutalot edustavat lähinnä sekoitteista funktionalismia. Puutalojen alue ruutukaavoineen on hyvin puistomainen. Kuparitehdas siirrettiin sodan alla Harjavaltaan.

Kuparin alueelta palataan Rajapatsaan kaupunginosan kautta Vuoksen varteen. Vuoksen itärannalla jatketaan kevyenliikenteen väylää pohjoiseen, lähellä Mansikkalaa näkyvät Vuoksen toisella rannalla arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemat valkoinen Kulttuuritalo Virta sekä tumma Imatran kaupungintalo. Ennen valtatietä käännytään oikealle Kartanokadulle ja kohti Siitolan kartanoa, joka on yksi Vuoksen varren vanhoista hoveista. Kartanon nykyisen päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti Uno Ullberg 1900-luvun alussa. Siitolan kartanon kivinavetan läheisyydestä ylitetään silta moottoritien yli ja välittömästi sen jälkeen kurvataan pyörätielle, jota pitkin ajetaan Vuoksenniskan kaupunginosan ohi Kaukopään tehtaan portille.

Enso-Gutzeit Oy:n Kaukopään tehdasalue portteineen rakennettiin vuosina 1934-1936 arkkitehti Väinö Vähäkallion kokonaissuunnitelman mukaan. Alkuperäinen tehtaan portti on edelleen paikallaan. Tehtaanportin vieressä oleva työläisten asuntoalue Lättälä ja kauempana Saimaan rannalla sijaitseva johdon asuma-alue Insinööriniemi lukeutuvat funktionalistisen kauden merkittäviin asuinympäristöihin. Tehtaan asuinalueet rakennettiin samaan aikaan kuin tehdasrakennukset.

Seuraavaksi tullaan Imatran kuuluisimmalle arkkitehtuurikohteelle Kolmen Ristin kirkolle, joka lukeutuu Alvar Aallon 1950-luvun tuotantoon ja on valtakunnallisesti merkittävä rakennus. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1958. Kirkkosali koostuu kolmesta, siirrettävin väliseinin omiksi tiloikseen erotettavasta osasta.

Imatran teollista historiaa henkivä Vuoksenniskan kaupunginosa syntyi liikenteen solmukohtaan ja kasvoi metsäteollisuuden myötä vilkkaaksi liikekeskustaksi. Vuoksenniskan yksi maamerkki on 1950-luvun funktionalismia edustavaa elokuvateatterirakennus Bio Vuoksi, joka peruskorjattiin vuosina 1990-luvun lopulla.

Reitti ylittää Vuoksen toistamiseen Tainionkoskella, jossa alkoi Vuoksen teollistuminen 1800-luvun lopulla. Tainionkosken voimalaitoksen ja padon rakennustyöt aloitettiin 1920-luvun alussa. Voimalaitoksen läheisyydessä sijaitseva Niskalammen asuinalue on vanha teollisuustyöväen asuinalue, jonka vanhimmat edelleen asuinkäytössä olevat rakennukset ovat 1900-luvun alkupuolelta. Alueella on myös uudempaa rakennuskantaa. Niskalampi on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

Lopuksi reitti palaa Vuoksen varteen, missä sijaitsee Ritikanrannassa teollisuustyöväen asuntomuseo. Museon huoneistot kertovat Imatran teollisuustyöväestön asumiskulttuurista ja sen muutoksesta 1900-luvun alusta 1960-luvulle. Kivestä rakennettu huoltorakennus on entisöity alkuperäiseen asuunsa.

Keskusliikenneasemalle on enää lyhyt pyrähdys. Sen jälkeen voi jatkaa moottoritien sillan ali Kulttuurikeskus Virtaan, jossa sijaitsevat Imatran kaupunginmuseo, taidemuseo ja kirjasto sekä Saimaa Geoparkin opastuskeskus ja Karelia-sali. Taidemuseon kokoelma on keskittynyt 1900-luvun suomalaiseen, etenkin kaakkoissuomalaiseen kuvataiteeseen, josta osa on esillä. Museossa on myös vaihtuvia näyttelyjä. Kaupunginmuseo keskittyy Imatran historiaan.

Reitin pintamateriaali: asfaltti, soratie. Reitistä soratietä yhteensä n. 1,5 km.

Ennen retkeä on hyvä tarkistaa sääennusteet. Pukeudu retkelle säänmukaisesti. Suositeltavaa olisi ottaa mukaan myös EA-varusteet, sadevaatteet, varavaatteet sekä riittävästi eväitä ja juomista.

Hätätilanteessa soita numeroon 112. Kerro sijaintisi, sekä mitä on tapahtunut ja kuuntele ohjeet.

Metsähallituksen retkietiketti

Pyöräilijän liikennesäännöt

Reitille voi lähteä Imatran Matkakeskukselta, osoite: Koskikatu 1, 55120 Imatra.

Reitin lähtöpaikka on Imatran Matkakeskus, jonne liikennöivät junat sekä linja-autot. 

Junien aikataulut voit tarkistaa VR:n sivuilta. 

Linja-autojen aikataulut voit tarkistaa Matkahuollosta.

Imatran paikallisliikenteen aikataulut

Arkkitehtuurireitille kannattaa varata aikaa koko päivä tai jakaa kahdelle päivälle. Opastusta Imatran arkkitehtuuriin voi tilata Imatran Matkailuoppailta:   imatranmatkailuoppaat@gmail.com puh  050 354 5071 tai 0400 379 509

Mielenkiintoinen reitti arkkitehtuurista ja rakennushistoriasta kiinnostuneelle.